|
Tajunnallisuuden ulottuvuuksia Olavi Tenni Gerotranssendenssi - ikääntyessäkö tajunnan muutoksia? Suggestoterapeutti Olavi Tenni esittelee gerontologi Lars Tornstamin käsitteen gerotranssendenssi. Vanhuudella ei osata tällä hetkellä nähdä olevan merkitystä meidän kulttuurissamme. Tornstam näkee siinä uudistuvien arvojen vaiheen. - Taipuisiko myös ympäristö havaitsemaan vanhuudessa tapahtuvat arvojen muutokset ja antamaan niille tilaa? Ikääntyessä, kehon ja mielen vanhetessa, elämänarvoihin tulee perspektiiviä. Ajattelevilla aivoilla on mahdollisuus luodata syvälle tietoisuuden uumeniin ja myös sen ulkopuolelle. Ruotsalainen vanhuuden tutkija Lars Tornstam on pohdiskellut vanhenemisen olemusta. Hänen avainkäsitteensä on gerotranssendenssi, eräänlainen vanhuudessa tapahtuva arvojen muutos. Tornstam tarkastelee ilmiötä teoreettisena selityksenä vanhenemiselle ja siihen sisältyvälle mahdollisuudelle. Gerontologian opintojen yhteydessä kiinnostuin aiheesta ja pidin gerotranssendenssista seminaariesitelmän Lars Tornstamin pohdintoihin perustuen. Gerotranssendenssi mahdollisuutena Vanhenemisen myötä elämänperspektiivi muuttuu, henkiset elämänarvot korostuvat ja aineelliset asiat jäävät vähemmälle. Käynee kuten Erich Fromm ilmaisee: “oleminen” syrjäyttää “omistamisen”. Gerotranssendenssi-ilmiöllä tarkoitetaan suuntautumista materiaalisesta ja rationaalisesta elämänkäsityksestä kosmiseen ja transsendenttiseen eli maailmankaikkeuteen (käsitykseen siitä) ja aistittavuuden ulkopuolella olevaan tilaan. Näin tapahtuessa oletetaan elämääntyytyväisyyden lisääntyvän. Ajatellaan, että tämä mahdollisuus saattaa sisältyä vanhenemiseen, ja se tulisi sallia ihmiselle, kun hän niin haluaa. Käsite on kontekstissa elämänhallintaan ja sitä voitaneen pitää viimeisenä vaiheena siinä luonnollisessa kehityskulussa, joka johtaa kypsyyteen ja viisauteen. Gerotranssendenssissa on piirteitä uskonnollisesta kehityksestä. Tila muistuttaa mielenrauhaa, jossa ihminen kokee kosmista yhteyttä “maailmanhengen” tai “ajatuksen ykseyden” kanssa. Muutosta tapahtuu ajan, tilan, elämän ja kuoleman sekä itsensä uudelleen määrittelyssä. Ihminen voi myös menettää kiinnostuksensa materiaalisiin asioihin ja tuntea suurempaa yksinäisen “mietiskelyn” tarvetta, kuten Tornstam toteaa (Gerontologia 2/1994). Yleisesti ajateltaneen, että vanhenemiseen liittyy taipumus yhteisöstä irtautumiseen ja vetäytymiseen loppuvaiheessa. Tällöin vanhus voidaan tulkita “syrjään vetäytyjäksi” tai “sisäänpäin kääntyneeksi” luhistujaksi, joka tarvitsee aktivointia, ja toimitaan sen mukaan. Vanhustyöntekijät kokevat kuitenkin ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta uskotaan aktivoinnin olevan hyväksi, mutta toisaalta he tuntevat tekevänsä väärin patistaessaan vanhuksia harrastuksiin ja toimintaterapiaan. - Heistä tuntuu, että on jotakin, joka pitää jättää rauhaan ja kunnioittaa. Gerotranssendenssin merkkejä Gerotranssendenssin teoreettisen tarkastelun mukaan ikääntymisen prosessissa transsendenssin (aistittavuuden ulkopuolella olo) asteen ajatellaan kasvavan ja sitä kuvataan muutoksena rationaalisesta suhtautumisesta transsendenttiseen perspektiiviin. Transsendenttinen perspektiivi voi merkitä myös kipuihin tai tulevaisuuteen liittyvän ahdistuksen voittamista. Tällainen suhtautuminen helpottaa ihmistä, kun hän kohtaa vanhuuteensa liittyviä ongelmia. Muutoksen merkkejä ovat mm. lisääntynyt yliluonnollisuuden ja ykseyden tunne, olennaisimpien asioiden uudelleen määrittely, hiljentyminen ja mietiskelyn tarve. Myös kiinnostus ylenmääräiseen sosiaalisuuteen vähenee. Kuolemanpelkokin vähenee. Näin vanhetessaan ihminen kokee kasvavaa yhteisyyden tunnetta menneiden ja tulevien sukupolvien kanssa. Kiinnostus materialistisiin asioihin vähenee ja tapahtuu itsekeskeisyydestä luopumista. Tornstam toteaa: “Kosmisen yhteyden tunne voi ilmetä esimerkiksi siten, että yksilö kokee olevansa osa maailmankaikkeuden läpi kulkevaa energiavirtaa. Yhteyden tunne meren, luonnon ja tähtitaivaan kanssa on osa kosmista yhteydentunnetta”. Prosessi kohti gerotranssendenssia on jatkuva ja sitä voidaan nopeuttaa tai jarruttaa. Nopeuttava tekijä voi olla esim. kriisi, jonka jälkeen yksilö rakentaa täysin uuden elämänkäsityksen. Näin voi gerotranssendessia vastaavaa arvojen uudistumista tapahtua myös varhaisemmalla iällä, esimerkiksi silloin, kun nuori kokee vakavan sairauden, jossa on kasvokkain kuoleman kanssa. Tai tilanteessa, jossa aikaisemmin tärkeä työnteko korvautuu monilla muilla toiminnoilla. Ikääntyvän mielenkiinto saattaa siirtyä kehon ja sen vaivojen tarkkailusta levollisempaan kunnosta huolehtimiseen. Läheisen henkilön kuolema, tietoisuus vanhenemisesta ja kuoleman väistämättömyydestä, voi johtaa minän uudelleen arviointiin ja epäitsekkääseen elämäntyyliin. Vanhuudessa tapahtuvaa arvojen uudistumista jarruttavia tekijöitä ovat mm. länsimaisessa kulttuurissa esiintyvä vilkas sosiaalinen aktiivisuus, vahva minäkäsitys ja realistinen maailmankuva, yleisesti hyväksytyt arvot ja käsitykset siitä, millaista elämän tulisi olla vanhuudessa. Tällainen näkemys on myös moraalinen kannanotto, joka saattaa haitata ihmisen kehitystä kohti uutta maailmankuvaa. Kun on tutkittu lukuisia itämaista alkuperää olevia tarinoita, niin keskeisenä teemana niissä näyttää olevan transsendenssin arvomaailma, ja päähenkilönä on iäkkäitä henkilöitä. Näissä tarinat toimivat eräänlaisina oppaina vanhenemisessa. Länsimaisissa tarinoissa päähenkilöt ovat yleensä nuoria. Nuoruuden painottaminen saattaa estää tai häiritä iäkkäiden kehitystä kohti gerotranssendenssia. Muutoksista Tornstam on useissa tutkimuksissaan ja teoriassaan päätynyt tulokseen, että eteneminen gerotranssendenssissa lisää elämään tyytyväisyyttä. Tuoreessa tutkimuksessa Gerotranscendence from young old age to old old age (2003), hän toteaa, että gerotranssendenssi voidaan ymmärtää prosessina, jonka kehitykseen vaikuttavat sosiaaliset tekijät, kuten sukupuoli ja ammatti, ja myös elämän tapahtumiin liittyvät tekijät, kuten sairaudet ja kriisit. Eräs yleinen tulos vuoden 1995 tutkimuksesta oli, että naisilla esiintyi miehiä yleisemmin lähinnä 65-ikävuoden jälkeen transsendenttisia piirteitä iän myötä. Tornstam kirjoittaa yllämainitussa tutkimuksessaan: In our search for explanatory factors concerning the development of gerotranscendence, we have found, when looking at data from both the 1995 study (age 20-85) and the present 2001 study (age 65+), three types of explanatory factors: the age developmental factor, social matrix factors and incident impact factors. Gerotranscendence can be understood as a development process that is affected by social matrix factors, such as gender and profession, and by incident impact factors, such as diseases and crises. Gerotranssendenssia voidaan luonnehtia myös niin, että suhtautuminen asioihin muuttuu suvaitsevammaksi ja vapaammaksi yhteiskunnallisista sidoksista. On ihmisiä, joiden elämässä esiintyy iän myötä kuvatunlaisia piirteitä; toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Toisaalta on myös nähtävä, että itsensä ymmärtäminen ja siihen perustuva sisäinen eheys tarjoaa elämälle ja sen hallinnalle kaikissa elämänvaiheissa vankan perustan. Mainitsen tässä kuvatun ilmiön mielenkiintoisena osoituksena Mikkelissä toimineen senioriteatteri Kutkutuksen tarinan. Siinähän ikäihmisten irrottelu ja rajojen ylittäminen ilmentää gerotranssendenssi-ilmiötä tavalla, jossa voi kokea mukanaan vievää toiminnan virtaa ja ajantajunsa muuttumista. Lähteet: Lars Tornstam: Gerotranssendenssi - teoreettinen tarkastelu. Gerontologia 2/1994; 75-81. Tornstam, L. (2003) Gerotranscendence from young old age to old old age. Online publication from The Social Gerontology Group, Uppsala. URL: http://www.soc.uu.se/publications/fulltext/ gtransoldold.pdf Olavi Tenni on helsinkiläinen filosofian maisteri, suggestoterapeutti SHY, sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymä vakuutusmatemaatikko (shv), kiinnostunut ihmisestä kokonaisuutena, lähimmäisenä sekä gerontologiasta, jossa suorittanut cum laude-opinnot Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa. Toimii myös tällä hetkellä Oy Suggestomedia Ab:n hallituksen puheenjohtajana. Puh. 040-538 4091. Kotisivu: http://personal.inet.fi/koti/mielipaikka |